keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Uskomaton juttu!

Enpä TOSIAAN olisi koskaan uskonut, mitä tulossa oli....joten tämä "kukapa olisi uskonut"-teema on edelleen vain jatkunut ja millä tavalla! Odottakaas kun kerron...

Meille odotellaan pikkuista kleinipoikaa Romaniasta - tänään hänen passinsa saapui kotihoitajalle ja nyt alkaa vihdoin tapahtua.
Sulo on hänen nimensä ja taustoista sen verran, että poika oli löytynyt Valcean kaduilta. Tosin, tuskin oli kaveri siellä kauaa liikkunut, koska niin pikkuisilla koirapojilla ei ole kovinkaan hyvät mahdollisuudet selvitä kodittoman kovassa katuelämässä - isompien suihin nämä pienet valitettavasti siellä joutuvat. Mutta Sulolle ei käynyt niin.
Sulo löytyi jouluaaton aattona. Tätä kirjoittaessani Sulo on edelleen Romaniassa, tällä hetkellä Costantassa, erittäin hyvässä kotihoidossa. Sulo on arvioitu noin 8 vuotiaaksi ja on painoltaan vain 4 kg.

Sulo

Sitten se toinen juttu...

Olen koko talven -  marraskuusta asti kirjoittanut kirjaa, josta tein kustannussopimuksen samassa kuussa. Projekti on vienyt kaiken liikenevän  aikani,  kirjoitan siis sukista kirjaa, teen ohjekirjaa omista malleistani. Käsityökirjaa, tai ihan miten vain.
Aikamoinen yllätys se minulle oli, että kustantaja kiinnostui ajatuksestani ja sukistani. Tuntuu niin upealta saada tehdä kirja ja tallentaa kaikki tähän asti ideoimani sukat yksiin kansiin. Siellä ne sitten säilyvät ja ovat toistenkin toteutettavissa.

Erityisen rakas malli minulle on sukkamalli, jonka nilkkaan olen sijoittanut virkatun pitsin. Malleja on useita samalla idealla kirjaankin tulossa. Samoin sinne tulee varren aloitusohje, jonka ohjetta en ole julkaissut, mutta jota jatkuvasti kysytään.

Omia mallejani tulee kirjan tekijänoikeudet suojaamaan aivan eri tavoin kuin mikään muu. Mikä on luonnollisesti hyvä asia.
Kirjani nimi on "KAUNEIMMAT VILLASUKAT - Käsin tehty, sydämellä suunniteltu" ja se tulee myyntiin alkusyksyllä  2016.

Niinpä me tässä purjehdimme kohti uusia asioita ja mahtavia tapahtumia. Koskaan ei voi tietää...ei milloinkaan! Yhtään päivää ei elämässään tiedä eteenpäin - - ikinä en tiedä, mitä hauskaa tapahtuu...ja ne voittajat, ne ovat heitä, jotka eilen hävisivät, mutta päättivät yrittää vielä kerran.

Kukapa olisi uskonut!

Pellavalyhde, suunniteltu 2015 toukokuussa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Toisen roska...

...on toisen aarre, mutta älkää kukaan silti ottako koiraa tai muutakaan lemmikkiä hetken mielijohteesta.

Kun kodinvaihtajan ottaa ja aikoo sitoutua siihen vahvemmin kuin edellinen koti, pitää aloittaa perinpohjaisella koiraan tutustumisella, aikuinen kodinvaihtaja tuo aina menneen elämänsä mukanaan. Sitä vaikeampaa tutustuminen on, mitä vähemmän entisestä elämästä tietää. Mikäli ei ole mitään tietoa taustoista on vaikean tilanteen edessä heti, kun koiran käytös poikkeaakin odotetusta tai tavanomaisesta. Kadulla eläneellä on kadun tavat, toisessa perheessä eläneellä on sen toisen perheen tavat.

 Tutustuminen saattaa hankaloitua tai jopa tyystin pysähtyä esim. täysin väärän tiedon takia. Huijattu olo on varmasti silloin sellaisella, joka on ottanut "ongelmattoman" koiran ja joka ei normaalista elämästä näy tietävän mitään. Mutta kun on sitoutunut, ei tämä sinällään haittaa. Kokonaistilanne hahmottuu vähitellen. Jonain päivänä palapeli on valmis...mukana tulleet vanhat palat ovat siististi liitoksissa uusiin.
 Vähimmilläänkin kodinvaihtaja pitää "opiskella" ja sen jälkeen vasta opettaa uusille tavoille, jos on aihetta. Tämä vie pitkään. Vuoden, ehkä jopa enemmän, riippuen juuri niistä saaduista taustatiedoista. Jos niitä ei ole tai ne eivät ole totta, voi varautua pitempäänkin aikaan...sillä ensin kodinvaihtaja ei edes luota uuteen omistajaansa ja ikävöi ennalta määräämättömän ajan vanhaa kotiaan.


Vähimmilläänkin uusi omistaja joutuu näkemään/hoitamaan koiran masennuksen ja ikävän, ehkä myös uusia ongelmia syntyy kodinvaihdosta. Kukaan ei vaihda kotia ilman mitään tunteita, ei vaikka se uusi koti olisi miten rakastava ja osaava. Tämä ei ole hienoa....miettikää siis ennen kuin heppoisin syin luovutte koirasta ja erityisesti, kun otatte koiran ja kuvittelette pärjäävänne sen kanssa vähintään vuosikymmenen. Ymmärtämättä omia rajojanne.

 Vakaville sairauksille ei voi mitään, eikä omistajan kuolemakaan luvan kanssa kolkuttele, mutta kaikki muut syyt ovat omaa mukavuuden halua ja kertoo sitoutumattomuudesta, kertakäyttöelämästä.
Sellaiseen elämään ei kuulu mikään lemmikki.

Meiltä ei koirat lähde muusta kuin em. syistä ja silloinkin vain entuudestaan tuttuun perheeseen. Näin on sovittu.
Lisää ajatuksia muiden kirjoittamana samasta aiheesta täällä.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Elämä on

Tänään on ollut vain niin hyvä olla. Kaikki on mennyt ihan just niin kuin olen tahtonutkin. Jotain hulluakin on tullut tehtyä....mutta en tiedä tuleeko se ikinä päivänvaloon.

Tiksa jaksaa yllättää. Miten voikaan olla näin ihana koira?



  Aku täytti juuri 12 vuotta. Alkaa olla ihan kunnioitettava ikä hänellä. Kiva, että olemme saaneet olla näin kauan jo yhdessä. Paljon asioita ja tapahtumia on vuosiin mahtunut, voittopuolisesti kuitenkin hyviä juttuja. Ja olipa ne mitä tahansa, päivääkään en vaihtaisi pois....tai noh, ehkä yhden kuitenkin.



Nyt odotellaan kesää ja toivotaan, että se menee mahdollisimman pian ohi,mikäli siitä on tulossa kuuma. Muuten ei ole väliä. Kesä kuin kesä. Viime kesästä jäi niin karmeat muistikuvat, että en toivo toistuvan. Vaikeaa on pitkäkarvaisen koiran elämä +30 asteen helteellä sydänvian kanssa,  vaikeaa on ilman sydänvikaakin. Vaikeaa oli mullakin, vaikka en omista paksua turkkia eikä mulla ole sydänvikaa.

Näissä mietteissä....eteenpäin.


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Tietoliikenneongelmia...ja kevättä

Ei toimi mobiilit niin kuin haluaisin, siksi tulee taukoa myös täältä blogsta. Huonosti pääsen minnekään kommentoimaankin, mutta joskus aina onnistuu sekin. Turhauttavaa..

Aikaa on kulunut taas ja elämme jo huhtikuuta. Vantaanlaaksoon on tullut kevät.

Aamulenkillä.





 Ticon ontuminen on edelleen vähentynyt ja enää sitä en minäkään huomaa kuin ajoittain. Selkään tai esim. pakaralihakseen (vanha pehmytkudos vamma) viittaa oireet fysioterapeutin mukaan.
Vähän vaikeaa arvioida mikä voisi olla syynä, kun tosiaan Tico ei ole aina  minulla ollut. Kyse saattaa olla myös jostain synnynnäisestä asiasta. Ei tiedä, eikä toistaiseksi tiedäkukaan muukaan. Mitään selittävää tekijää ei ole löytynyt ja koska Tico on epäpuhtaasti kävellyt koko ajan, kun se on meillä ollut, luulisi, että jo lähes kahden vuoden aikana olisi nivelrikkoakin sytynyt, mikäli jostain vakavemmasta olisi kyse. Mitään siihen viittaavaa ei kuitenkaan röntgen paljastanut.  Mutta ortopedille mennään, mikäli tämä tilanne pahenee uudelleen. Tai saattaa olla, että muutenkin käydään kyselemässä hänen mielipidettään. Katsotaan nyt. Mitään akuuttia ei ole ja Tico on aivan rauhallinen.



torstai 26. helmikuuta 2015

SI-nivel

Pitkä aika vieri edellisestä päivityksestä ja paljon on tapahtunut. Tiksa alkoi ontumaan loppiaisen jälkeen kaaduttuaan liukkaalla tiellä. Röntgenissä käytiin ja eturistisidettä epäiltiin. Mikään vain ei tukenut epäilyä. Vetolaatikkoliike ei ollut positivinen. Polvet muutoinkin olivat kunnossa. Mutta lonkat sitten eivät. Menimme fysioterapeutille ja siellä sitten löytyi syy: SI-nivel aristi. Seuraavalla kerralla fyssari löysi lisää aristavia nikamia selästä, lohdullista oli kuitekin se, että SI-nivel ei enää ollut arka ja lihakset muutenkin vähemmän jumissa.
Vähitellen ontuma onkin alkanut vähetä, joka on äärmmäisen hyvä asia. Uskon silti, että useamman kerran joudumme vielä fyssarilla käymään ja se on ollut hänenkin arvionsa.

 Samaan aikaan ell kehoitti aloittamaan Ticolle lahdutuksen. Selän takia ei kauhean paljoa ole pystynyt nyt lenkkeilemään, mutta lisäämme sitäkin vähä vähältä.
 Ruoka on sopinut Ticon vatsalle ja pitää hyvin nälkää. Tiksa vaikuttaa hyvin tyytyväiselle pikkukoiralle tällä hetkellä.

Ylimääräistä painoa on reilun kilon verran, joten ei ihan mahdottomia kuitenkaan.
Positiivisin mielin jatkamme kohti kevättä!








keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Suurien muutosten vuosi...

...on jäämässä taakse. Viimeiset 12 tuntia ovat käynnistyneet tätä kirjoittaessani.

Jotain opinkin, ihan kaikki kokemani ei siten valunut hukkaan. Ehkä kuluvan vuoteni voisikin tiivistää tähän yhteen kuvaan....



Mutta elämä onneksi jatkuu. Olen nyt onnellinen ja tästä olotilasta on pidettävä kiinni, tähän on pyrittävä...aina tilanteen mukaan. Parhaiten olen sen huomannut onnistuvan täällä yhdessä Akun ja Ticon kanssa. On varmaan suhteellisen sama, missä koirieni kanssa elän, kunhan olemme yhdessä. Erossa toisistamme kärsimme kaikki.

 Tuostapa tulikin mieleeni, että älkää hyvät ihmiset kuljettako tänään koirianne ulkosalla muuten kuin ihan pakolliset kuviot ja nekin varmistetuin hihnoin!!
 Omat koirani eivät pelkää raketteja, mutta silti en vie heitä ulos pahimpaan rakettisateeseen, sillä on eri asia pelätä ja pelästyä. Satunnaisesti nämäkin voivat pelästyä.

 Olisi varmaan aivan hirveää menettää koiransa niin, ettei ikinä saisi tietää, mitä sille kävi. Tietämättömyys on taatusti raskas kestää...ja toivo  kaiken selviämisestä tekee tilanteesta päättymättömän. Mutta pahoin pelkään, että se on monen kohtalo tänäkin vuonna...ihmiset ei opi, eikä tajua.

 Kaikesta huolimatta toivotamme oikein hyvää, menestyksekästä ja onnellista UUTTA VUOTTA 2015!









tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunaikaa!

Alkaa olla kaikki valmiina, se vähä, mitä tänä vuonna halusin tehdäkään. Pikkuleipiä, maustekakku, joulutorttuja. Laatikoita  koko suvulle, siinäpä se. Tänään paistellaan kinkku ja nautitaan lumisesta Helsingistä - ei ole niin pimeäkään enää.

Sukkia tein kymmeniä ennen joulua. Meni lahjaksi ja joillekin omia varpaita lämmittä Tuotto meni tänä vuonna pääasiassa Kodittomien Bulgarian koirien yhdistykselle. Varasin myös vähän normaalia enemmän rahaa lankoihin, jotta pystyn kevätpuolella kutomaan eri eläinsuojeluyhdistyksille omiin huutokauppoihin sukkia nykyistä enemmän.
Itselläni ei kuitenkaan vieläkään ole itse tekemiäni kukkasukkia. Mutta ehkä teen sellaiset yksinäisenä joulunani...


Vaikka koirajengi ei tänä vuonna yhdessä olekaan, toivotan silti kaikkien nimissä OIKEIN RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!


 Kuvassa koirat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan  ylärivissä,vasemmalta oikealle: Aku, Tico, toinen Tico, Nemo ja Siiri.